Moi vaan pitkästä aikaa!

Anonyymi (?!)  tuolla kommentissa arveli, että olen ratkennut vanhoille tavoilleni, mutta e-hei, en ole! Ja anonyymille vielä sen verran, että kyllä minä yleensä kärsin krapulasta vasta seuraavana päivänä ja tähän asti ei ole ollut tapana saada ko oireita puolikkaasta lasillisesta, kyllä siihen tarvitaan vähän enemmän ...

Bloggaaminen jotenkin vain jäi, kun homma sujui omalla painollaan, ilman sen kummempaa "pinnistelyä". Ei ole ollut tarvetta tsempata itseäni tänne blogiin kirjoittamalla...

Mutta kuten jo sanoin, homma jatkuu ja paino on asettunut mukavasti n 70:een kiloon ja siinä se tuntuu pysyvän tällä ruokavaliolla, joten ajattelin tyytyä siihen, hyvältä kun tuntuu!

Ruokavalio on pysynyt melko tarkkaan samanlaisena jo 8,5kk. Pikkuhiljaa ruokavaliosta on jäänyt enenevässä määrin pois lisäaineita, eli teen lähes kaiken itse ja mitä en saa tehtyä, niin yritän ostaa luomuna tai jos tätäkään ei löydy, niin sitten sellaisena versiona, jossa on mahdollisimman vähän E-kirjaimia.

Terveys on pysynyt todella hyvänä, dietin myötä ovat hävinneet selkäkivut ja iho-ongelmat, energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin.

Joten enpä minä muuta osaa sanoa, kuin että HYVIN PYYHKII!!!

Lopetan tämän blogin tähän ja toivotan kaikille oikein hyvää ja vauhdikasta uutta vuotta .

Eilen tein oikein kunnon emämunauksen syömisten suhteen! Että ihminen osaakin olla tyhmä...

Söin ihan normaalisti ja hyvin kaikki kolme ateriaa. Sitten seitsemän aikaan illalla päätin lähteä lenkille. Juoksinkin ihan reipasta vauhtia viiden kilometrin lenkin. Eli tyhjensin totaalisesti koko hiilarivarastoni. Kotona sitten suihkun jälkeen rupesin popsimaan jostain kumman syystä irtokarkkeja. Siis taaskaan ei edes ollut mikään hinku saada karkkia. Söinpähän vaan, kun nököttivät siinä pöydällä. Pistelinkin niitä sitten reilu 200g. Kyllä vaan. Ja kyytipojaksi nakkasin puoli juomalasillista viskiä. Ei voi muuta sanoa, kuin että tosi älykästä...

Paha olo alkoi kymmenen aikaan ja sitä sitten jatkuikin koko yön. Välillä yrjötti, välillä hikoilutti. Päänuppikin sekosi tästä kaikesta ja näytti minulle painajaisia koko yön!

Tämä päivä onkin sitten mennyt yöstä toipuessa. Ihan kuin olisi ollut kankkunen.

Opinpa tästä taas kerran, että karkit eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Milloinkahan vielä oppisin muistamaan tämän faktan, kun käsi uppoaa karkkipussiin?

Voi kuinka aika onkaan taas hurahtanut! Olen yrittänyt selviytyä työpäivästä toiseen helteen kourissa, eikä illalla ole ollut pienintäkään halua napata läppäriä syliin. Kaikki seuraamani blogit ovat ihan jääneet paitsioon ja tämä omakin... voi voi... mutta tänään ei ole lämmintä enää kuin vaivaiset 25,4 astetta (ajatelkaa, kymmenen astetta vähemmän kuin muutama päivä sitten!) ja tämähän tuntuu jo varsin hyvälle! Siispä istun pihakiikussa selaamassa blogeja ja päivittelen vähän tätä omaanikin samalla.

Ruokavalion suhteen sujuu taas hyvin. Välillä oli muutama peräkkäinen päivä, jolloin söin jäätelöä (sellaista ihan tavallista kaupasta ostettua!) ja sen lisäksi päivän ruokavalio koostui pähkinöistä ja vichystä. Ei hyvä! Onneksi tälläinen ruokavalio rupesi tökkimään heti alussa ja sain kelkan käännettyä taas oikeaan suuntaan. Paino on pysynyt täysin ennallaan, heittelee kilon ylös-alas, mutta sehän on ihan normaalia, ainakin minulle. En ole suostunut stressaamaan painon suhteen ollenkaan. Helteet ovat olleet niin suuri rasitus elimistölle, että olen oikein tyytyväinen, jos paino ei nouse. Liikkuminen on jäänyt ihan nolliin. Kuka muka jaksaa liikkua, kun lämpömittari näyttää joka päivä vähintään 30 astetta? En minä ainakaan. Luulenpa, että kun helteet hellittävät, saattaa painosta pudota pari kiloa varsin vauhdikkaasti nesteiden muodossa.

Tänään kävin kaupasta ostamassa kylmäpuristettua neitsyt kookosöljyä, jota olis nyt tarkoitus pistellä poskeen ainakin kerran päivässä. Aikaisemmin kokeilin kookosöljyn syömistä (juomista?), mutta eihän se mennyt alas, kun en älynnyt ostaa tarpeeksi laadukasta öljyä, yök... Nyt ostamani öljy oli kolme kertaa kalliimpaa, mutta sitä pystyy ottamaan sen pari lusikallista ilman yökkäilyä. Joku kehoitti sekoittamaan öljyn kahviin, siinä se ei kuulemma maistu juuri ollenkaan. Täytyypä kokeilla huomenna. Toivottavasti ei kahvi mene pilalle. Samaa öljyä ajattelin kokeilla tyttöni käsien ihottumaan, johon mikään aine ei ole vielä tehonnut. Kookosöljy on ainakin joillekin antanut avun iho-oireisiin, joihin mikään muu "lääke" ei ole tepsinyt. Toivotaan, että tästä olis apua meilläkin!

Tänään voisin jopa ajatella pientä lenkkiä koiran kanssa illan suussa. Ja sitä ennen voisin vaikka ommella itselleni pari T-paitaa. Entiset kun ovat joko isoja tai sitten täysin kulahtaneita. Ihanaa, kun taas pystyy tekemään jotain ilman, että hiki virtaa noronaan!

Jaksan edelleenkin ihmetellä nykyistä elämääni; miten kaikki (no, ei nyt tietysti ihan kaikki) on mukavaa ja helppoa! Jaksan tehdä ja touhuta, jopa työpäivän jälkeen. Mieli on hyvä, eikä ihan pienet murheet sitä hetkauta. Tälläistä olotilaa en ole kokenut koskaan ennen, ihan tosi! Eikä tämä selity yksistään laihtumisella, olen ollut ennenkin tässä painossa ja paljon alempanakin, mutta olotila ei ole ollut tälläinen. Aikaisemmin laihduttaessani / pysytellessäni tavoitepainossa mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin ruoka; mitä söisin seuraavaksi, minkä verran ja mihin aikaan... just, tosi tervettä! Nyt syön kolme kertaa päivässäni mahan täyteen sitä ruokaa, mitä haluan (tai kaapissa on) ja muun ajan käytän ajatukseni ja energiani ihan muihin asioihin.

Paino on pysynyt suunnilleen samassa viimeiset pari viikkoa huolimatta helteistä, reissuista, illan istumisista, juhlista. Mistään en ole jäänyt paitsi. Päinvastoin, olen herkutellut kaiken maailman ihanuuksilla; mansikoilla kermavaahdon kera, kunnon makkaralla, juustoilla, vihanneksilla, lihalla, kalalla...njam! Lievää(?) pahennusta olen herättänyt, kun jätän suomalaisten rakastamat uudet perunat kylmästi syömättä. On se kumma, miten jotku jaksaa loukkaantua siitä, etten syö perunaa! Ihan kuin pettäisin koko suomen kansan hylkäämällä tämän kansallisherkun... huaah! Sipuli voisulassa sen sijaan uppoaa minuun, mikä voisi olla sen ihanampaa tuoreiden kasvisten päällä. Tämä on pelastanut minut ihan täydelliseltä halveksunnalta joissain tilaisuuksissa; syö se sentään sipulia!

Huomenna ajattelin nousta taas vaakaan ihan "viralliselle" punnitukselle ja katsoa, paljonko on matkaa tavoitteeseeni, kuutosella alkavaan lukuun.

Huomiseen!

Aamulla, kun astuin vaakalle, näytti se vain lukemaa 13. Olisko patterit finaalissa? No, nyt on uudet patterit kaupasta haettu ja kohta käyn asentamassa ne paikalleen, toivottavasti vaaka siitä tokeentuu! Eli tämän viikon lukemat taidan jättää väliin ja palaan asiaan ensi viikolla.

Tänään on ollut kuuma, siis tosi KUUMA! Yksi mielenkiintoinen ilmiö näköjään liittyy minun karppaamiseen; minä en hikoile. Tai tietysti vähäsen, mutta esim dödön pettämisestä ei ole mitään pelkoa. Ei yhtään hullumpi juttu.

Ruokavalio on pysynyt näinä lämpiminä päivinä kylmänä. Olen pistellyt kasapäin pähkinöitä, mansikoita, tomaatteja,salaattia, kurkkua,  kyytipoikana juustoja ja leikkeleitä vichyn kera. Lämmintä ruokaa ei tee mieli ja miksipä ruan pitäisi lämmintä olla? Ravintoarvoltaan nämä ruuat peittoavat varmasti monen niin sanotun "oikean ruuan".

Juoksemaan tekisi mieli, mutta sen verran järki toimii helteestä huolimatta, että hillitsen itseni, enkä lähde juoksemaan. Ehkä pieni kävelylenkki voisi toimia myöhään illalla. Siinä pitää vain olla varovainen, ettei yöunet häviä, niin kuin usein käy iltalenkin jälkeen!

Nyt kipaisen kuitenkin ensin kauppaan täydentämään vichy-varastoni. Heippa!